Perjantai 27.6.2014

400 kilometria ja ainakin 400 mutkaa

Lähdimme aamutuimaan kohti Hitlerin kotkanpesää.  Pyörillä pääsi serpentiinitietä puoleenväliin, josta matka jatkui bussilla ylöspäin ja viimeinen etappi  noustiin hissillä. Vaikka paikka on historiallisesta arvostaan huolimatta aikamoinen turistirysä, saimme hieman tuntumaa serpentiiniteihin ja alppien hienoihin maisemiin.

Matka jatkui kohti Grossglnockerin alppitietä.  Tie kohoaa reiluun 2400 metriin lukuisten neulansilmien kautta ja ylhäällä tie kulkee lumen keskeltä.  Jos tätä ennen ei ole uskaltanut kallistaa pyörää, niin viimeistään tämän jälkeen se sujuu kuin leikiten. Ja opittuja taitoja syvennettiin Italian passeilla matkalla Cortinan talviurheilukeskukseen.

Lauantai 28.6.

Kunniakierroksia ja kumin kulutusta

Aamulla pudottelimme rinnehotellilta Cortinan vuoristokylään, jossa järjestettiin  vuoden 1956 talviolympialaiset. Kisakaupungin kunniaksi  ajoimme neljä kunniakierrosta bensa-asemaa etsien ja tankkauksen jälkeen letkan nokka kääntyi  kohti vuoria. Dolomiittien passet ovat mopomiehen mieleen ja taas saivat renkaiden sivupinnat kyytiä. 

Paljon jouheita hyvin ajettavia mutkia, välillä neulansilmiä, rotkolaaksoja sekä kaiken kruununa  ylväät Dolomiitit. Näissä maisemissa kelpaa kaasutella. 

Parin kahdentonnin ylityksen jälkeen suunnistimme alas laaksoihin ja illansuussa saavuimme Lago di Gardan maisemiin, jossa kypäräkaljojen jälkeen luonnollinen valinta oli pizza.

Harrin mietteitä viikon reissun jälkeen:

"Kohta viikko väännetty ja porukan "undulaatilla" on hyvät hytinät. Undulaatilla on vähiten kilometrejä niin iän kuin prätkäkilsojen ja -reissujen suhteen, joten minulla erityisesti jokainen matkapäivä on jännä päivä. Alppiosuudet kieltämättä vähän hirvitti kun vielä raskaalla pyörällä saa vääntää, mutta henkisen tuen lisäksi on saanut jermuilta myös hyviä neuvoja. Hyvä porukka, hyvät reitit, hyvät hotellit ja pääosin hyvät kelit. Kun päivän päätteeksi perillä saa bissen käteen niin olo on urheilijamainen eli väsynyt, mutta onnellinen".

26.6. torstai 

Pelipaikoilla

Praha on hieno historiallinen kaupunki, mutta moottoripyöräilijöiden sielu vetää vuoristoon. Heti aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli se, että tänään illalla olemme pelipaikoilla ja samansuuntaisia aatelmia kuului myös muilta ryhmän jäseniltä. Aamun shoppailureissujen jälkeen lähdimme puolilta päivin posottamaan kohti Salzburgia ja jossain kohtaa iltapäivällä alkoi sieraimiin levitä tuttu lehmien tuoksu, ja oikeat vuoret siinsivät utuisena horisontissa. Jes. Tästä se varsinainen elämysmatka lähtee. Huomenna Kotkanpesä ja Großglockner Hochalpenstraße http://www.grossglockner.at/. Nyt Salzburg vaikenee, mutta vain hetkeksi. Kuvia luvassa ehkä huomenna.

25.6. keskiviikko

Laivamatkan jälkeen lyhyt pyrähdys Travemundesta Hampuriin, josta aamutuimaan moottorimarssi kohti Prahaa. Pilvet hirvittelivät jo aamusta, ja tuokion taivallettuamme taivas aukeni. Hyvää siinä oli se, että prätkät tuli pestyä, mutta hieman väkinäistä Saksan moottoriteillä ajo kuitenkin oli kaatosateessa, kun siirtymää siunaantui kuitenkin rapiat 600 kilometriä. Ja Porchet tietenkin suhahtelivat ohi sateesta huolimatta. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului Berliinin juutalaismuseoon tutustuminen, mutta ohitimme yhteispäätöksellä koko hienon historiallisen kaupungin ja suunnistimme suoraan Prahaan. Loppumatkasta pilvet jäivät taakse ja illalla suoritimme jokaisen prahankävijän pakollisen rituaalin, eli kävimme Kaarlen sillalla. Ja liekö laivalta jäänyt syömämoodi päälle, vai kuluttiko moottoritie niin paljon voimia, että marssimme illalliselle paikalliseen ravintolaan syömään perinteistä rasvaista ja suolaista ja hyvää tsekkiläistä perusruokaa - ja sitä todellakin oli riittävästi. Loppu hyvin - kaikki hyvin. Hotellihuoneen komerosta löytyi fööni, jolla läpimäräksi vettyneet ajokengät sai kuivattua valmiiksi uusiin taistoihin.

Tiistai 24.6.
Reissu alkaa tyypillisesti. Ensin käännös tyhjälle tsekkausportille, sitten U-käännös ja oikean jonon kautta sisään laivaan sitomaan pyöriä kiinni kanteen. Hiki pintaan kannella prätkätamineissa häärätessä, pikainen suihku ja olut, sekä sitten laivamatkan ytimeen eli syömään.

Laivamatka Saksaan on itse asiassa oivallinen tapa aloittaa prätkäreissu Eurooppaan. Laivalla ei ole paljoakaan muuta tekemistä kuin syödä, levätä ja seurustella toisten ryhmäläisten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että varsinaisen ajelun alkaessa kaikki ovat ehtineet tutustua toisiinsa, keho on reilusti ravittu, univelat nukuttu ja mieli kääntyy mahdollisista työpaineista kohti vuoria ja renkaiden sivupintojen tasaista kuluttamista.
Tällä reissulla ryhmä koostuu pääosin kokeneista moottoripyörämatkailijoista, joista osa on jo viidettä kertaa PeterPanin matkalla. Tällä porukalla reissusta ei voi tulla muuta kuin hyvä.

Suomen suvi on yleensä vähäluminen, mutta Juhannuksen 2014 arktinen säätila antaa kuin pisteen iin päälle prätkäreissulle Keski-Euroopan toinen toistaan juhlavammille mutkateille. Lämpöä, neulansilmiä, ohutta ilmaa, Saksan baanaa, laivamatkojen lihapatoja, huikeita maisemia... Tokihan matkaan mahtuu muutama kunnon ukkonen, naaman palamista ja jokunen eksyminenkin, joten ilmassa on odotuksen tuntua... Matka starttaa 23.6. ja paluu kotosuomeen pari viikkoa myöhemmin.