Perjantai 27.6.2014

400 kilometria ja ainakin 400 mutkaa

Lähdimme aamutuimaan kohti Hitlerin kotkanpesää.  Pyörillä pääsi serpentiinitietä puoleenväliin, josta matka jatkui bussilla ylöspäin ja viimeinen etappi  noustiin hissillä. Vaikka paikka on historiallisesta arvostaan huolimatta aikamoinen turistirysä, saimme hieman tuntumaa serpentiiniteihin ja alppien hienoihin maisemiin.

Matka jatkui kohti Grossglnockerin alppitietä.  Tie kohoaa reiluun 2400 metriin lukuisten neulansilmien kautta ja ylhäällä tie kulkee lumen keskeltä.  Jos tätä ennen ei ole uskaltanut kallistaa pyörää, niin viimeistään tämän jälkeen se sujuu kuin leikiten. Ja opittuja taitoja syvennettiin Italian passeilla matkalla Cortinan talviurheilukeskukseen.

Lauantai 28.6.

Kunniakierroksia ja kumin kulutusta

Aamulla pudottelimme rinnehotellilta Cortinan vuoristokylään, jossa järjestettiin  vuoden 1956 talviolympialaiset. Kisakaupungin kunniaksi  ajoimme neljä kunniakierrosta bensa-asemaa etsien ja tankkauksen jälkeen letkan nokka kääntyi  kohti vuoria. Dolomiittien passet ovat mopomiehen mieleen ja taas saivat renkaiden sivupinnat kyytiä. 

Paljon jouheita hyvin ajettavia mutkia, välillä neulansilmiä, rotkolaaksoja sekä kaiken kruununa  ylväät Dolomiitit. Näissä maisemissa kelpaa kaasutella. 

Parin kahdentonnin ylityksen jälkeen suunnistimme alas laaksoihin ja illansuussa saavuimme Lago di Gardan maisemiin, jossa kypäräkaljojen jälkeen luonnollinen valinta oli pizza.

Harrin mietteitä viikon reissun jälkeen:

"Kohta viikko väännetty ja porukan "undulaatilla" on hyvät hytinät. Undulaatilla on vähiten kilometrejä niin iän kuin prätkäkilsojen ja -reissujen suhteen, joten minulla erityisesti jokainen matkapäivä on jännä päivä. Alppiosuudet kieltämättä vähän hirvitti kun vielä raskaalla pyörällä saa vääntää, mutta henkisen tuen lisäksi on saanut jermuilta myös hyviä neuvoja. Hyvä porukka, hyvät reitit, hyvät hotellit ja pääosin hyvät kelit. Kun päivän päätteeksi perillä saa bissen käteen niin olo on urheilijamainen eli väsynyt, mutta onnellinen".